Äikän tuotoksia osa 2

Asun lähellä Säijää
Siellä asuu monta paidatonta äijää
He vain viljelevät maita
Näin on asian laita
Säijäläisten tapa viettää päivää

Seisoi pieni poika Ryynikässä
Tuijotteli kuin pata ässä
Yht´äkkiä joku huusi
Metsässä kaatui kuusi
Ei ollut hällä hätää tässä.

Pieni tuppukylä Kulju
Yksi talo kuin mulju
Kaipaisi vähän remonttia
Voisi vaikka suurentaa tonttia
Siihen sopisi pieni pulju.

Yksi mies asui Hauralassa
ammatiltaan kaupan kassa
salille lähdön aika on
aika siis vallaton
tavoitteena kasvava massa.

Elämä

Elämässä on käännekohtia
joita pitää pohtia
Isä meidän elämän käsikirjoittaa,
jokainen kuitenkin itse sen ohjaa.
Onko elämä ruusuilla tanssimista
vai pimeillä kujilla eksymistä?
Elämä ei ole aina valssi
joskus tulee vastaan farssi
Aviokriisi, performanssi.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan
kuin juoksu
Paavo Nurmen.
Toivossa on hyvä elää
sanoi lapamato.
---
Elämä ja Pekoni
Elämä kuin näytelmä
kana
kuin juuri paistettu tragedia
farssi tai performanssi
ohjaajana ja tuottajana minä
ystävänä sinä.

We need another Reagan
haluamme pekonin
Clintin kaltaisen ikonin
improvisoidaan
ja roolit lopuksi jaetaan.

Kaunis metsä
broileri
täydellinen traileri
hiekkaranta ja San Francisco bay
Jason
have a nice day.

---

Kun kohtalo kirjoitti kirjani
ja maailma tulkitsi unelmani

Elämän kirpeä tragedia
Pahis ja onnistuja
muttei koskaan sankari
sillä Julia sysäsi minut parvekkeelta.
Se loputon elämän dialogi.

---

Jos elämä olisi näyttämö, seisoisin sen reunalla.
En tietäisi mitä tehdä
En olisi lukenut käsikirjoitusta
Vain Jumala tietää.

Toiset käskivät minua, jokainen eri tavalla.
En tietäisi, mitä tehdä, ketä kuunnella.
Etsisin katsomosta kasvoja.
Se olisi tyhjä ja avara.

Tuntisin loistavan lampun lämmön,
se osoittaisi minua. Olisinko minä jotenkin tärkeä?
Kääntyisin ympäri, näkisin sen, valon sekä pimeyden,
jotka taistelisivat keskenään näyttämön herruudesta.
Tutut kasvot hymyssä suin, toisilla ilmeet taas vaikeroi.
En tiedä mitä tehdä.

Kaikki tekisivät omiaan.
Aivan kuin tietäisivät mitä tehdä.
Aivan kuin olisivat lukeneet käsikirjoituksen,
tietäisivät salaisuuden, tai sitten eivät.
He puhuvat toisilleen.

En tietäisi mitä tehdä. Kai minäkin vain improvisoisin.
Menisin mukaan, esittäisin.
Oman elämäni verran, vain sen yhden kerran.
Kai minäkin vain eläisin.

Saisin tehdä mitä haluaisin ilman käsikirjoitusta.
Mutta mitä jos sen joskus löytäisin ja lukisin?
Mitensitten eläisin?

 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailman toiselta puolelta

Team Lelu armeijan leivissä

Lelun uuden oppilaskunnan hallituksen esittely