Maailman toiselta puolelta

Olen Ilmari Alenius, Lempäälän Kuokkalassa asuva Lempäälän lukion opiskelija. Olen viettänyt viimeiset kymmenen kuukautta Sydneyssä vaihto-oppilaana, mistä kuuluu kiitos Lempäälän Rotaryklubille. Ajatuksen lähteä vuosivaihtoon sain lukion ensimmäisellä luokalla ja pyysin neuvoa koulun opinto-ohjaalta Hannu Tiensuulta. Häneltä sain vaihtoehdot useisiin eri organisaatioihin ja päädyin Rotaryyn. Vaihtovuoteni ajoitus on loistava; se ei häiritse ollenkaan lukion kolmannella vuosikurssilla alkavia ylioppilaskokeita, vaan toimii välivuotena lukion toisen ja kolmannen luokan välissä.

  

    Lähtö koitti 20.7. neljäntoista muun Rotary-vaihto-oppilaan kanssa Helsinki-Vantaan terminaalilta yhteisenä päämääränä Australia. Välietappina oli Singapore, jossa vietimme kolme päivää, minkä jälkeen jatkoimme kukin ominpäin matkaa eri osiin Australiaa. Sydneyn lentokentällä minua vastassa oli host-perheeni, johin olin tutustunut sähköpostin avulla aikaisemmin ennen lähtöäni. Jännitys vaihtui nauruksi, sillä unohdin auton ratin olevan oikealla puolella autoa ja kävelin automaattisesti oikealle puolelle olettaen repsikan paikan olevan siellä. Tästä alkoi automatka kohti Sydneyn lähiötä, Lindfieldiä. Liikenne vaati aluksi totuttelua, sillä Australiassa on vasemmanpuoleinen liikenne, mutta muutaman kuukauden jälkeen se oli jo osa arkea. 

    Käyn paikallista julkista Killara High Schoolia, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä asuinpaikastani. Ensimmäistä kertaa ikinä uuteen kouluun meno todella jännitti minua, aivan turhaan tosin. Koulumatka alkoi täpötäydellä bussimatkalla ja päättyi koulun eteen kahdeksan muun koulubussin viereen. Ensimmäinen päivä olikin lievä shokki; koulussani Suomessa oli noin 300 oppilasta, täällä 1600. Myöskin australialaisten sosiaalisuus oli pienestä kunnasta tulevalle suomalaispojalle uuvuttavaa, sillä enemmistö koulun vanhemmista oppilaista tuli tervehtimään. Tietenkin kysymyksien rankkasade vieraalla kielellä vaati paljon keskittymistä osan kysymyksistä ollessa hymynkaretta aiheuttavia: ''Onko Suomi USA:n osavaltio?'' ja klassisesti: ''Onko Suomessa jääkarhuja?'' Myös koulun eri etnisten taustojen laajuus oli hämmästyttävää: noin puolet oppilaista on alunperin eri osista Aasiaa ja myös englantilaisten sekä eteläafrikkalaisten osuus on suuri. Koulu on pääpiirteissään melko samanlaista kuin Suomessa. Koulupäivät alkavat puoli kahdeksalta kotiluokassa ja päättyvät kolmelta. Päivässä on neljän eri aineen oppitunteja sekä kolme lyhyttä välituntia ja pidempi lounastauko. Kouluaineet ovat hyvin pitkälti samat - tosin koululiikunnaksi valitsin surffauksen, joka ei ole turhan yleistä kotopuolessa! Minua ei henkilökohtaisesti koulupuvun (joka koostuu harmaista housuista, valkoisesta kauluspaidasta, vihreästä solmiosta ja neuleesta) käyttö häirinnyt ja koulupuku on käytössä useimmissa kouluissa.

  

    Voin rehellisesti sanoa, että viimeiset 297 päivää ovat olleet elämäni parhaat kymmenen kuukautta ja tästä kiitos kuuluu perheelleni, ystävilleni ja Rotarylle. Olen etuoikeutettu saadessani asua vuoden ulkomailla tässä iässä, luoda elinikäisiä ystävyyksiä paikallisten asukkaiden sekä ympäri maailmaa tulleiden vaihto-oppilaiden kanssa. Vaihtovuoteni aikana kielitaitoni on kohentunut, olen aikuistunut valtavasti joutuessani toimimaan vieraissa tilanteissa vieraassa maassa. Tietenkään se ei aina ole ollut helppoa, esimerkiksi kitarisani päädyttiin poistamaan toistuvan angiinan takia - joten australialainen sairaalakin on tuttu! Jouluna lämpömittarin näyttäessä 28 astetta ei ikävöimästäni lumesta ollut tietoakaan. Tämä on yksi hetkistä, jolloin olisi ollut ihanaa olla Suomessa läheisten keskellä ''lievästi'' viileämmässä ilmastossa. 

   

     Vaikka Suomessa kouluruoka on ainaisen kritiikin kohde, koulussa tarjottua ilmaista lämmintä ateriaa oppii arvostamaan huomattavasti enemmän sen puuttuessa. Australialaisille on mahdotonta ymmärtää, miten Suomessa koulu voi olla ilmaista verotason ollessa melko sama. Sydneyn alueella suurin osan kouluista on yksityisiä. ''High School'' sisältää luokat 7-12, eli siis yläasteen sekä lukion. Yksityiskoulun lukukausimaksu on varovaisesti arvioituna 20 000 dollaria vuodessa kuuden vuoden ajan, jonka jälkeen suuri osa siirtyy yliopistoon, joka ei ainakaan ole halvempi. Tämä pysäytti ajattelemaan, kuinka onnekas olenkaan asuessani Suomessa - Suomeen syntyminen todellakin on lottovoitto. 

Oman piirini vaihto-oppilasryhmä Ulurun (Ayer's rock) edessä, edustettuna Ranska, Ruotsi, Belgia, Sveitsi, Norja, Tanska, Brasilia, Saksa, Hollanti, Taiwan, Japani, Chile, Meksiko, Australia, Italia ja tietenkin Suomi.