Team Lelu armeijan leivissä
Perjantai 2.5.2014, kello 0745, Lempäälän eteläinen pikavuoron pysäkki. Valkoinen bussi Puolustusvoimien logoilla ja merkinnöillä varustettuna hidastaa pysäkin kohdalle. Baretilla ja aurinkolaseilla varustettu armeijan harmaisiin pukeutunut vilkaisee sekunnin sadasosan ajan allekirjoittanutta ja rehtori Hytöstä, kun pomppaamme sisään. Matka kohti Santahaminaa on alkanut.
Lukioltamme retkelle osallistui opiskelijoista allekirjoittanut ja Olli Koskinen, opettajista Johanna Järä, Jarmo Lehtinen ja Erkki Hytönen. Osa oli päässyt bussiin jo 0715 Keskustorilta, kun muutamat napattiin matkalla messiin. Mukana retkellä oli opiskelijoita, rehtoreita ja opettajia Myllypuron yläasteelta ja Pirkanmaan alueen lukioista (mukaan lukien vaihto-oppilaita ulkomailta) sekä Henkisen maanpuolustustoimikunnan jäseniä.
Bussimatkalla vireyttä pidettiin yllä jakamalla tietoa Santahaminasta ja iäkkäämpien herrojen palvelusajoista sekä varusmiespalveluksessa että Kadettikoulussa. Bussissa nököttämisen tiesi päättyvän pian, kun ohitti sotilasalueesta ilmoittavan liikennemerkin ja SP hihassaan porteilla seisovat barettipäät pysäyttivät bussin.
Tutustuminen alkoi auditoriossa, johon keräännyttyämme meitä seurasi nopeasti vakuuttavan näköinen asepukuinen herra. Sali hiljeni, vaikkei mies ollut mitään sanonut. Tuijotti vain kelloa, 1159. Sen napsahtaessa tasan 1200 komensi hän kovalla äänellä kaikki ylös, sitten takaisin alas. Esittely alkoi yleisellä kuvauksella varusmiespalveluksesta ja sitten Kaartin Jääkärirykmentin toiminnan selittämisestä. Jääkärirykmentti on erikoisjoukko, jonka ensisijainen tehtävä on kouluttaa pääkaupunkiseudun suojaksi taisteluun rakennetulla alueella erikoistuneita joukkoja.
Pääsimme pian ulos näkemään käytännön toimintaa ja varusmiehen arkea. Ensimmäisenä vuorossa oli täyden varustuksen omaavan taistelijan esittely. Rynnäkkökivääri, panssarintorjuntavälineistö, kypärä, suojanaamari, suojaliivi... Aseeseen ei saanut sattuneesta syystä koskea, mutta sotilas purki rynnäkkökiväärin kyllä osiin pyynnöstä.
Seuraavana vuorossa oli Patrian huipputuotannon tutkailu eli Pasien ihmettely. Nämä 12 tonnia painavat järkäleet voivat kulkea 95 km/h maantiellä, kantaa 4,5 tonnia tavaraa ja mahduttaa sisäänsä yhteensä 20 henkilöä, mukaan lukien kuskin ja johtajan.
Lopuksi saimme nähdä varusmiehien tiloja ja kuulla naisten osallistumisesta varusmiespalvelukseen, joka on ollut vuodesta toiseen kasvussa. Kerrospunkat, kaapit ja järjestys olivat identtisiä joka huoneessa. Meille jaettiin tietoa myös erikoislinjoista Puolustusvoimissa, kuten laskuvarjojääkärit ja elektronisen sodankäynnin joukko.
Lounaan nautimme varuskuntaravintola Saharassa. Pakko myöntää, että muona salaatteineen ja jälkiruokineen jätti kouluruoan heittämällä kakkoseksi.
Kadettikoulun vierailuohjelma oli mielenkiintoinen. Näimme Maanpuolustuskorkeakoulun tilat ja kuulimme heidän arjestaan, perinteistään ja toiminnastaan. Kyseessä on siis täysin yliopistoon rinnastettava opinahjo, jossa voi kouluttautua sotatieteiden maisteriksi asti. Iloisia perinteitä ovat esimerkiksi hellä vesikaste, jossa Kadettikoulun laiturilta veteen pääsee sekä rangaistus- että onnittelutarkoituksessa. Onnitteluksi lasketaan myös se, ettei kertaakaan ole aiemmin veteen päässyt.
Kadettikokelas piti meille esitelmän upseerikoulutuksesta Kadettikoulussa. Itse sain sellaisen kuvan, että opiskelu on hyvin pitkäjänteistä ja sinne hakevat vain oikeasti kaikkein motivoituneimmat ja heistä valitaan kourallinen parhaita sisään, vuosittain noin 130 - 150 henkeä. Itseään instituutio kuvaa "Suomen ryhdikkäimmäksi yliopistoksi", mihin on helppo yhtyä.
Viimeisenä ennen kotimatkaa vierailimme tietenkin Sotkussa munkkikahveilla. Saimme pöytäämme esitelmän pitäneen kadetin, mistä seurasi oiva tilaisuus kysyä koulutuksesta ja varusmiespalveluksesta lisää. Näistä tiedoista oli hyötyä kotimatkalla pidetystä tietokilpailusta, joka koski Santahaminaa. Tiesitkö, että Santahaminalla on ollut yli 20 eri nimeä?
Huhut kertovat, että vaikkei pareista voittajien joukossa ollut lelulaisia, löi Team Kosminen-Hämäläinen armotta Team Järä-Lehtisen. Loppu onkin legendaa.
- Totti Hämäläinen
Lukioltamme retkelle osallistui opiskelijoista allekirjoittanut ja Olli Koskinen, opettajista Johanna Järä, Jarmo Lehtinen ja Erkki Hytönen. Osa oli päässyt bussiin jo 0715 Keskustorilta, kun muutamat napattiin matkalla messiin. Mukana retkellä oli opiskelijoita, rehtoreita ja opettajia Myllypuron yläasteelta ja Pirkanmaan alueen lukioista (mukaan lukien vaihto-oppilaita ulkomailta) sekä Henkisen maanpuolustustoimikunnan jäseniä.
Bussimatkalla vireyttä pidettiin yllä jakamalla tietoa Santahaminasta ja iäkkäämpien herrojen palvelusajoista sekä varusmiespalveluksessa että Kadettikoulussa. Bussissa nököttämisen tiesi päättyvän pian, kun ohitti sotilasalueesta ilmoittavan liikennemerkin ja SP hihassaan porteilla seisovat barettipäät pysäyttivät bussin.
Tutustuminen alkoi auditoriossa, johon keräännyttyämme meitä seurasi nopeasti vakuuttavan näköinen asepukuinen herra. Sali hiljeni, vaikkei mies ollut mitään sanonut. Tuijotti vain kelloa, 1159. Sen napsahtaessa tasan 1200 komensi hän kovalla äänellä kaikki ylös, sitten takaisin alas. Esittely alkoi yleisellä kuvauksella varusmiespalveluksesta ja sitten Kaartin Jääkärirykmentin toiminnan selittämisestä. Jääkärirykmentti on erikoisjoukko, jonka ensisijainen tehtävä on kouluttaa pääkaupunkiseudun suojaksi taisteluun rakennetulla alueella erikoistuneita joukkoja.
 |
| Kolme muskettisoturia; Olli, Pasi & Totti. |
Seuraavana vuorossa oli Patrian huipputuotannon tutkailu eli Pasien ihmettely. Nämä 12 tonnia painavat järkäleet voivat kulkea 95 km/h maantiellä, kantaa 4,5 tonnia tavaraa ja mahduttaa sisäänsä yhteensä 20 henkilöä, mukaan lukien kuskin ja johtajan.
Lopuksi saimme nähdä varusmiehien tiloja ja kuulla naisten osallistumisesta varusmiespalvelukseen, joka on ollut vuodesta toiseen kasvussa. Kerrospunkat, kaapit ja järjestys olivat identtisiä joka huoneessa. Meille jaettiin tietoa myös erikoislinjoista Puolustusvoimissa, kuten laskuvarjojääkärit ja elektronisen sodankäynnin joukko.
Lounaan nautimme varuskuntaravintola Saharassa. Pakko myöntää, että muona salaatteineen ja jälkiruokineen jätti kouluruoan heittämällä kakkoseksi.
Kadettikoulun vierailuohjelma oli mielenkiintoinen. Näimme Maanpuolustuskorkeakoulun tilat ja kuulimme heidän arjestaan, perinteistään ja toiminnastaan. Kyseessä on siis täysin yliopistoon rinnastettava opinahjo, jossa voi kouluttautua sotatieteiden maisteriksi asti. Iloisia perinteitä ovat esimerkiksi hellä vesikaste, jossa Kadettikoulun laiturilta veteen pääsee sekä rangaistus- että onnittelutarkoituksessa. Onnitteluksi lasketaan myös se, ettei kertaakaan ole aiemmin veteen päässyt.
 |
| Maanpuolustuskorkeakoulu |
Kadettikokelas piti meille esitelmän upseerikoulutuksesta Kadettikoulussa. Itse sain sellaisen kuvan, että opiskelu on hyvin pitkäjänteistä ja sinne hakevat vain oikeasti kaikkein motivoituneimmat ja heistä valitaan kourallinen parhaita sisään, vuosittain noin 130 - 150 henkeä. Itseään instituutio kuvaa "Suomen ryhdikkäimmäksi yliopistoksi", mihin on helppo yhtyä.
Viimeisenä ennen kotimatkaa vierailimme tietenkin Sotkussa munkkikahveilla. Saimme pöytäämme esitelmän pitäneen kadetin, mistä seurasi oiva tilaisuus kysyä koulutuksesta ja varusmiespalveluksesta lisää. Näistä tiedoista oli hyötyä kotimatkalla pidetystä tietokilpailusta, joka koski Santahaminaa. Tiesitkö, että Santahaminalla on ollut yli 20 eri nimeä?
Huhut kertovat, että vaikkei pareista voittajien joukossa ollut lelulaisia, löi Team Kosminen-Hämäläinen armotta Team Järä-Lehtisen. Loppu onkin legendaa.
- Totti Hämäläinen
Kommentit
Lähetä kommentti