Lempäälän lukion blogi

Maisema on kaunis bussipysäkiltä katsoen; syksy värjää puiden lehtiä kirjavilla ruskan sävyillään ja aurinko valaisee ihmisten mieliä vielä viimeisiä kertoja ennen loppuvuoden toivottomalta tuntuvaa pimeyttä. Jossain pimeys on kuitenkin jo alkanut. Suomessa saatetaan nimittäin tavata syksyn porteilla – ja keväällä – kausiluontoisesti esiintyvää abiturientteja riivaavaa sairautta, yo-virusta. Sen oireita ovat mm. pakottava tarve lukea jo opiskeltuja oppikirjoja yhä uudelleen ja uudelleen, muistiinpanojen armoton selailu ja yleinen stressaantuminen. Harvinaisena oireena saatetaan havaita myös oppitunneilla keskittymistä. Taudin ainoa tunnettu parannuskeino on kuuden tunnin istuminen kylmässä, kolkossa ja äänettömässä liikuntasalissa. Ilman eväitä ei istumista tietenkään tarvitse suorittaa – onkin suositeltavaa, että abi ottaisi mukaansa muita vieressä istuvia abeja ihastuttavat eväät, esimerkiksi valkosipulipatongin ja rapisevan sipsipussin. Toivoa on kuitenkin ilmassa. I

 Ensimmäisen jakson puolivälin huitteilla lukion ykkösvuoden opiskelijat kokoontuivat rotoineen Lempoisten kentälle ryhmyilemään. Sattui sopivasti, että alakoululaiset olivat omissa kisoissaan Hakkarissa. Ryhmy-idea on lukiossamme aivan uusi ja tämä ryhmäytymistapaaminen järjestettiin täten ensimmäistä kertaa. Iltapäiväksi osui aivan upean aurinkoinen sää - varmasti loppukesän kauneimpia päiviä. Mikäs siinä oli pelailla yhdessä ulkona auringossa - varsinkin kun tiesi kakkosten, kolmosten sekä opettajien tiukasti työskentelevän sisätiloissa. Reippaasti aloitettiin Jamon vetämällä alkulämmittelyllä: kieputettiin, hypittiin ja venytettiin.  Norsupalloakin pelattiin, mutta kuvaaja innostui niin pelin tiimellyksestä, että unohti kuvata. Sitten seurasikin vaihteleva kirjo erilaisia leikkimielisiä pelejä. Heitettiin renkaita ja tikkoja...  ...pelattiin mölkkyä..  ...petankkiakin pelattiin ja lennokkeja heitettiin..  ..ja välillä palloiltiin. Lopuksi vielä oli tarko