Syysepidemia

Maisema on kaunis bussipysäkiltä katsoen; syksy värjää puiden lehtiä kirjavilla ruskan sävyillään ja aurinko valaisee ihmisten mieliä vielä viimeisiä kertoja ennen loppuvuoden toivottomalta tuntuvaa pimeyttä. Jossain pimeys on kuitenkin jo alkanut.

Suomessa saatetaan nimittäin tavata syksyn porteilla – ja keväällä – kausiluontoisesti esiintyvää abiturientteja riivaavaa sairautta, yo-virusta. Sen oireita ovat mm. pakottava tarve lukea jo opiskeltuja oppikirjoja yhä uudelleen ja uudelleen, muistiinpanojen armoton selailu ja yleinen stressaantuminen. Harvinaisena oireena saatetaan havaita myös oppitunneilla keskittymistä.

Taudin ainoa tunnettu parannuskeino on kuuden tunnin istuminen kylmässä, kolkossa ja äänettömässä liikuntasalissa. Ilman eväitä ei istumista tietenkään tarvitse suorittaa – onkin suositeltavaa, että abi ottaisi mukaansa muita vieressä istuvia abeja ihastuttavat eväät, esimerkiksi valkosipulipatongin ja rapisevan sipsipussin.

Toivoa on kuitenkin ilmassa. Istumisen ja pakollisen kirjoittamisosuuden suoritettuaan abi palkitaan hetkellisellä vapaudella, ja lukion ohikulkevat ihmiset voivat jälleen havaita iloisia pihalla kirmaavia abeja autojensa parissa. Jopa epäonnistuneen hoitoprosessin jälkioireista - joita ovat mm. ärtyneisyys ja hallitsemattomat kehon reaktiot istumisen tuloksista kysyttäessä - kärsivät abiturientit paranevat hiljalleen ja kaikki on jälleen ennallaan. Kevään epidemiasta puhumatta.

Niko Saarnisto