Moskeijasta Egyptiin

Kävimme keskiviikkona (7.11.2012) opintoretkellä Tampereella hissan 8-kurssin kanssa. Lähdimme matkaan koululta kahden jälkeen bussilla ja huomasimme, että Bagiria saa aina odottaa. Pelkäsimmekin jo, että hän on nukahtanut matkalla jonnekin välillä lukio - bussi. Matka Tampereelle sujui ilman sen suurempia onnettomuuksia, ja saavuttuamme suureen cityyn suuntasimme ensiksi yliopistolle. Yliopistolla Jamo avautui nuoruusajoistaan ja kertoi, kuinka hän opiskeli aivan liikaa ja suositteli silloin tällöin juhlimista hyvin lämpimästi. Katselimme toki myös paikkoja ja löysimme esimerkiksi opiskelijaravintolan, jossa ilmoitettiin erikseen, että annos ei sisällä sianlihaa – tämä liittyi vahvasti tuleviin aiheisiimme Tampereella.
                            

Yliopistolta päästyämme suuntasimme kohti moskeijaa, jossa Tampereen Islamin Yhdyskunnan puheenjohtaja Mustafa Kara piti meille esitelmän islamista. Esittely alkoi varsinaisella asialla eli sillä, mitä islam on ja mitä siihen uskominen tarkoittaa. Pian keskustelu kuitenkin ajautui jo hyvin poliittisiin aiheisiin, kun Mustafa lopetti oman osuutensa ja heitti pallon meille. Keskustelu yltyikin jo varsin kiivaaksi – hyvässä hengessä, mutta aihe herätti suuria tunteita – kun aiheena oli Yhdysvaltojen osuus nykyiseen Lähi-idän tilanteeseen. Mustafa sanoikin leikillisesti, että Suomella on kaikki hyvin, kunhan Suomen alueelta ei löydy suurta öljyesiintymää, joka aiheuttaisi amerikkalaisten invaasion Suomeen.   

Moskeijasta siirryimmekin sitten – jotkut kebabin kautta – ehkä matkamme pääkohteeseen, joka oli Vapriikki. Siellä meille oli varattu kahvi- ja kakkutarjoilu, jonka avulla oli sitten tarkoitus selvitä hengissä seuraavat kaksi tuntia. Ensimmäisen tunnin saimme käyttää itsenäisesti kierrellen Vapriikissa, ja omalta osaltani paras alue oli tietysti jääkiekkomuseo. Tämä siksi, koska siellä oli Stigan pöytälätkä,  jota hakatessa aika sopivasti kuluikin luennon alkuun.

Luento alkoi ja odotukset olivat suuret. Luennon nimihän ”Kiroilua muinaisessa Egyptissä” oli siis luvannut hyvin mielenkiintoista ja ehkä jopa hauskaakin esitystä. Toisin kuitenkin kävi. Ensinnäkin niitä kyseisiä kirosanoja kuultiin noin kaksi kertaa koko luennon aikana. Suurin osa luennosta oli luennoitsijan monotonisella äänellä suorittamaa analysointia saksalaisten omalle kielelleen kääntämistä kirjeistä ja harmittelua siitä, ettei parempia lähteitä ole vielä löytynyt. Kuulimme luennolla siis oikeastaan varsin tylsän esittelyn tutkimuksista, joita on siis tehty vasta hyvin vähän aikaa. Lopuksi Jamo kysyikin, moniko retkeleisistä oli nukahtanut – ainoastaan Bagirin käsi ei noussut, koska hän nukkui yhä. Loppumatka koululle sujui bussin kyydissä hyvin ja kotona olimme noin kahdeksan aikaan.                  

                             Vapriikin luento toimi ikään kuin tulevan näyttelyn esimaistiaisena.

Niko Saarnisto & Aku Tiensuu