Vankilassa käytiin - ja takaisinkin päästiin

Lempäälän lukion yhteiskuntaopin ryhmä pääsi erittäin, erittäin poikkeukselliselle vierailukäynnille, kun lakitietoa kertailtiin Kylmäkosken vankilassa. Kuulemamme mukaan lukiolaisryhmiä ei oteta juurikaan vastaan, me olimme aivan poikkeustapaus.

YHK7 eli lakitiedon kertauskurssi perustuu paljon vierailuihin ja vierailijoihin. Usein opiskelijat toivovat kurssin alussa käyntiä vankilassa, mutta se on jäänyt tähän asti haaveeksi. Usein on saatu tyytyä vankilahenkilökunnan edustajan vierailuun, mutta nyt saimme kokea aivan uudenlaisen vierailupaikan.

Ennen matkaa naapurikuntaamme Akaaseen mietimme kovasti pääsisivätkö kaikki takaisin vankilan muurien sisäpuolelta. Kovasti myös odotimme, että voisimme nähdä vankeja, mutta se ei onnistunut.

Vankilaan meno oli järjestetty todella sujuvasti. Pääsimme sisään ilman turvatoimia nopealla aikataululla. Vastaan meidät otti apulaisjohtaja, joka oli seuranamme koko muutaman tunnin pituisen opintoretkemme.

Aluksi ihmettelimme yleisesti vankilaa, sekä ulkoa että sisältä. Emmehän me nuhteettomat kansalaiset olleet ennen vankilassa käyneet. Toivottavasti emme tule uudestaan käymäänkään, asiakkaan roolissa.

Aulassa oli suuri pienoismalli vankilan alueesta. Sen ympärillä meille kerrottiin yleistietoa sekä esiteltiin vankilan ”kokoonpanoa”.  Oli erilaisia vankiosastoja, kirkkokappelia, jalkapallokenttää, jalkapallokenttää ja niin edelleen.

Kun olimme tutustuneet vankilaan pintapuolisesti, jatkoimme yläkerran kokoushuoneeseen, jossa saimme yksityiskohtaisempaa tietoa diaesityksen myötä. Muistin syövereihin jäi muun muassa luku 135, vankien lukumäärä sillä hetkellä.

Pääsimme perehtymään myös rikosseuraamuslaitokseen itsessään tarkemmin ja meille iskostettiin monien esimerkkien ja tarinoiden myötä vankilan tehtävästä pyrkiä saattavaan vangit tulevaisuudessa kunnon kansalaisiksi.

Seuraamme liittyi myös vanginvartija. Iloiseksi yllätykseksemme molemmat esittelijöistämme olivat lempääläisiä. Lopuksi pääsimme näkemään oikeita vankilaolosuhteita. Kävimme kahdessa eristyssellissä (olivat tyhjiä), joissa vankeja säilytetään erityistapauksissa. Enintään 14 päivää yksin huoneessa, jolla pinta-alaa oli naurettavan vähän.

Lopuksi pääsimme näkemään myös sisäliikuntahallin. Halli oli yllättävän laadukas, isoin Kylmäkosken alueella. Myös kirkkoon pääsimme vilkuilemaan. Samassa tilassa oli sopuisasti niin luterilaisuutta, katolilaisuutta ja ortodoksisuutta. Tilassa oli myös vihitty avioliittoon ihmisiä useamman kerran.

Kierroksemme jälkeen teimme tärkeän laskutoimituksen päästyämme bussiin: kaikki olivat päässeet myös pois ja ryhmämme oli täysissä voimissaan tämän erilaisen ja mielenkiintoisen kokemuksen myötä!

Antti Raunio